Uusi oppimisen kulttuuri

Organisaatioiden kyvykkyyden ja ihmisten osaamisen kehittäminen innostavat minua. Erityisen kiinnostavaa on, miten organisaatioiden oppimiskykyä voi nopeuttaa ja miten osaamista voi siirtää tehokkaasti organisaatiossa erityisesti teknologian avulla.

A New Culture of Learning -kirja sopikin kuin nenä päähän. Nykyiset opettamisen rakenteet ja toimintamallit ovat riittämättömiä vastaamaan huimaa vauhtia maailmaa muuttavan teknologisen kehityksen tarpeisiin. Tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua, oppimista ja tekemistä.

Uusi oppimisen kulttuuri hyödyntää mittavaa tietoverkkoa, kuitenkaan jäsennellympää oppimisympäristöä unohtamatta. Uusi malli auttaa ottamaan vastaan jatkuvan muutoksen avoimin mielin ja avosylin sekä tukee kaikenikäisten ihmisten oppimista yhdessä tekemällä, rohkeasti outoja kyselemällä ja vertaisoppimalla.

Malli tukeutuu vahvasti sosiaalisesta kokemuksesta oppimiseen – ei sinänsä mitään uutta auringon alla. Mutta tässä mallissa oppiminen on leikinomaista: yhteisöllisesti kokeilevaa ja villiin mielikuvitukseen perustuvaa. Uusi oppiminen ammentaa innostusta online-pelikulttuurista, jossa toisilleen tuntemattomat ihmiset eri puolilla maailmaa rakentelevat pelistrategioita tiimeinä ja oppivat hyödyntämään toistensa vahvuuksia.

Pääperiaatteita

  • Ihmiset oppivat eri tavoin. Jos heille esitetään sama tieto samalla tavalla, he oppivat eri asioita oppimateriaalista. Tätä voi hyödyntää yhdessä oppimisessa vahvuutena, kun ihmiset voivat oppia toisiltaan paljon. Näin toimii mm. Co-design-ryhmä. Ryhmämme toiminnan tavoitteena on jakaa tietoa osaamisen kehittämisestä ja menetelmistä, edistää co-designin yhteiskunnallista vaikuttavuutta, törmäyttää erilaisia osaamisia, verkostoitua, oppia ja luoda uutta – ja pitää hauskaa!
  • Pelimaailman toimintamalleja kannattaa hyödyntää muutosvastaisuuden vähentämisessä. Pelistä voi rakentaa jopa strategian muutosten positiiviseen kohtaamiseen myös yritysmaailmassa.
  • Perinteinen opetusympäristö on liian hidas nykyajan oppimisvaateille. Siksi saman henkiset ihmiset rakentavat omia oppimisyhteisöjään. Hyvä esimerkki Co-design-ryhmän ohella on Reworking of Work -oppimisyhteisö, jossa pohdimme työn murrosta ja jaamme oivalluksia – tai jopa väittelemme mahdollisista kehityskuluista.
  • Olennaista on yhdistää omaa tekemistään toisten oppimaan ja hyväksyä se, että tuotosta parannellaan kehittelemällä eteenpäin yhteisöllisesti. Yhdessä tuotoksia parantelemalla näkökulmat monipuolistuvat ja syntyy oivalluksia, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi. Co-designin perusperiaatteita, siis!
  • Päästä irti, anna oppijoille valta ja vastuu. Kun oppimisyhteisö ottaa aiheen haltuun, se lähtee etsimään ratkaisua monin eri tavoin ja eri kanavista. Lopputulos on usein parempi kuin tiukasti ohjatussa opetustilanteessa – olivat oppijat sitten lapsia tai aikuisia.
  • Kun iso tietoverkosto ja henkilökohtainen motivaatio kohtaavat, syntyy isoja oivalluksia. Kanssakäyminen muiden kanssa on tässä olennaista, kun opittava aihe nivotaan elävään elämään ja arkeen.
  • Mekanistiseen, stabiiliin oppimisympäristöön astuessaan ihminen on se, joka muuttuu. Uuden oppimisen kulttuuri taas reagoi ympäristöönsä ja nousee esiin siitä kukoistaen muutoksessa, jonka ihminen saa toiminnallaan aikaan. Opettajakeskeisessä opetuksessa opetetaan maailmasta, uudessa oppimisessa opitaan toimimalla maailmassa.
  • Knowing, making, playing: nykymaailmassa olennaista on – kysyä missä tieto on eikä mitä se on; ymmärtää konteksti, jolloin tiedolla on merkitystä eikä mitä se tarkoittaa; kaikki pelit ovat pohjimmiltaan oppimisjärjestelmiä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimisesta, opettamisesta ja osaamisen kehittämisestä työelämässä.

Ja niille, jotka eivät ehdi kirjaan tarttua, ohessa on yhteenvetoni avainkohdista pdf:nä. Oppimisen iloa! New_Culture_of_Learning

 

 

Aanailuja Turust

Mää ole niimpal kauhia innoissain! Siihen se Turun murteen taitaminen päättyykin ja jo tuo sattoi mennä ihan päin honkia.

Aloitin loppuviikosta Certified Foresight Professional -opinnot Turun yliopistossa. Koulunpenkkiä kulutan ennakoinnin parissa kahdeksan kuukautta. Sinä aikana pitäisi syntyä jatkuvan ennakoinnin toimintamalli työnantajalle.

Mitä jäi mielen päälle kahden ensimmäisen lähipäivän jälkeen? Loistofiilis porukasta – juttu lähti heti lentämään, ei ollut jäätä murrettavaksi asti. Paljon monipuolista osaamista ja mielenkiintoisia tarinoita siitä, miksi olimme nyt tässä ja mistä aiheista ennakointia meinataan rakentaa. Viimeisimmän parinkymmenen vuoden opiskeluputken kokemuksella voin sanoa, että se opiskeluporukka on lopulta niitä suurimpia anteja – kokemusten vaihtaminen ja keskinäinen tsemppaaminen ja sparraaminen. Jos se homma ei suju, opinnot takkuavat helposti.

Alun haparoinnin jälkeen saatiin myös jonkinmoiset eväät perusasioista. Mitä tulevaisuuden tutkimus on ja mitä eroa on ennakoinnilla siihen nähden. Ennen kaikkea: miten hommaa tehdään analyyttisen monipuolisia työkaluja hyödyntäen, esim. Futures Platformia. Tämä ei ole mitään ennustajaeukkojen hommaa, vaan ihan tiedettä.

Jostain syystä teimme myös Myers-Briggsin testin. Kuten useimmiten, tälläkin kertaa oma koodini on ENTJ. Miten tämä liittyy ennakointiin, jäi hieman arvoitukseksi. Ehkä se viisauden siemen oli tässä luonnehdinnassa näin ennakoinnin kannalta: ”Kaikkien asianlaitojen harkitseminen ennen päätöksentekoa”.

Pisteet kotiin ekoista päivistä vei kyllä suvereenisti Pauli Aalto-Setälä. Musta tuli fani kertaheitolla. Yliopistossa pedagogisilla taidoilla (innostaminen, yhdessä oppiminen) ei näytä olevan kauheasti painoarvoa. Joten eihän muista ollut media-ammattilaiselle lainkaan vastusta. Pauli osasi asiansa: inspiroivasti, elävän elämän tarinoilla ja omilla kokemuksilla – erityisesti mokasumalla – höystettynä. Hän ei ottanut itseään eikä tekemisiään liian vakavasti. Osasi kertoa hauskasti ja tunnelmaa latistamatta hyvinkin isoista vastoinkäymisistä Allerin digitalisoitumisen matkalla. On muuten tosi iso juttu, että esiintyjä osoittaa ilmein, elein ja äänenpainoin olevansa itse innostunut aiheestaan!

Ja Turkuun asti piti tulla ennen kuin pääsin nauttimaan Woltin ruokatoimituksista. Ruojat kun eivät toimita Koillis-Helsinkiin asti. Paikallinen opiskelijakollega oli sitä mieltä, että valitsin ihan oikein, kun tilasin annokseni Hanko Sushista. On kuulemma kaupungin paras japanilainen. Komppaan, vahva suositus!