Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset

Innostuvaa tyyppiä kun olen, niin pakkohan se oli lukea. Aiemmin jo kehua retostelemani Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen Innostus-kirja. Mielestäni oli oiva tapa päättää oppivuosi tähän myönteisyyttä ja intoa säteilevään kirjaan.

Kirja ei missään tapauksessa ole tyhjänpäiväistä lässytystä, vaan täyttä asiaa. Tutkimustietoon ja omiin kokemuksiin työyhteisöissä sekä innostavien ja innostuvien ihmisten haastatteluihin perustuvaa tietämystä. Kirjassa on tarjolla myös 11 erilaista innostumiseen ja myötämanipulointiin liittyvää lyhytpsykoterapeutti Saarisen harjoitusta, joiden avulla voi haastaa ja kehittää omia ajatusmallejaan.

Kirja valottaa innostumista ja sen merkitystä myös työyhteisöjen ja johtamisen näkökulmasta. Johtamista siis sekä organisaation johtamisena että itsensä johtamisen vinkkelistä.

Innostumisen elementtejä ovat mm. huomion ja energian suuntaaminen tähän hetkeen ja meille tärkeisiin asioihin, kiinnostusta ja iloa unohtamatta. Temperamentillamme on oma roolinsa – jotkut meistä nyt vaan innostuvat helpommin. Henkinen joustavuus, intensiivisyys ja elämyshakuisuus auttavat sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin kivuttomammin. Kirjassa on muuten monta hyvää vinkkiä muutosjohtamisen tilanteisiin. Jos tunteista ei huolehdita muutoksessa, ei synny myöskään toivottuja tekoja.

Mielenkiintoisia olivat myös kuvaukset opituista taipumuksista, joilla voi tappaa innostuksen – sekä oman että muiden. Itse noiduttu mieliala ja tunnekoukut ovat tuttu tunne myös itselleni. Myötämanipuloinkin fiiliksiäni mm. musiikin avulla: kunnon AC/DC-räime voi auttaa purkamaan aggressioita ja klassinen vastaavasti rauhoittaa. Tietyt värit vaatteissa auttavat kohottamaan mielialaa, jos on siipi vähän maassa. Mikä on omalla kohdalla varsin harvinaista, helposti innostuva ja tolkuttoman utelias kun olen. Monipuolinen kiinnostuminen asioista ja ilmiöistä, heittäytyminen vaikkapa oppimiseen pitää mieleni virkeänä.

Innostumisesta voi tehdä myös tavan. Kirjailijoiden vinkkilistalla on mm.

  • ole utelias
  • ajattele itsenäisesti
  • terävöitä aistit
  • kehitä epävarmuudensietokykyäsi
  • tasapainoile logiikan ja mielikuvituksen välillä
  • tasapainota kroppa ja mieli
  • verkota ja verkostoidu

Opuksessa on myös hyvä kuvaus siitä, minkälaisia rooleja tarvitaan unelmatiimissä ja minkälaiset asiat saavat työyhteisön lentoon. Tai minkälaiset asiat ja käyttäytyminen tappavat porukoilta kaiken innon ja tekemisen meiningin.

Google-vierailu innoitti Aalto-Setälän tekemään Innovaattorin huoneentaulun, jonka 11 kohdan avulla bisneksessä tehtävää kehitystyötä ja luovuutta on kelpo ohjata. Tämä kirja antaakin erinomaiset eväät työn ilon, innostuksen ja luovuuden kukoistuttamiseen organisaatioissa.

Mikä sinua innostuttaisi -kysymykseen annettiin esimerkiksi vaikkapa lukea kirja viikossa. Tavoitteeni tälle vuodelle sattui olemaan juurikin tuo esimerkki. Pääsin 48 kirjaan ja 16 517 sivuun, näistä kirjoista vain neljä oli suomeksi. Haastankin itseni ylittämään nuo luvut ensi vuonna! Lisäksi hankin kaverilleni ja itselleni museokortit. Tavoitteenamme on käydä ainakin kerran kuussa yhdessä tarjolla olevista 250 museosta. Siinä riittää koluttavaa ja innostumisen aihetta!

Uusi oppimisen kulttuuri

Organisaatioiden kyvykkyyden ja ihmisten osaamisen kehittäminen innostavat minua. Erityisen kiinnostavaa on, miten organisaatioiden oppimiskykyä voi nopeuttaa ja miten osaamista voi siirtää tehokkaasti organisaatiossa erityisesti teknologian avulla.

A New Culture of Learning -kirja sopikin kuin nenä päähän. Nykyiset opettamisen rakenteet ja toimintamallit ovat riittämättömiä vastaamaan huimaa vauhtia maailmaa muuttavan teknologisen kehityksen tarpeisiin. Tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua, oppimista ja tekemistä.

Uusi oppimisen kulttuuri hyödyntää mittavaa tietoverkkoa, kuitenkaan jäsennellympää oppimisympäristöä unohtamatta. Uusi malli auttaa ottamaan vastaan jatkuvan muutoksen avoimin mielin ja avosylin sekä tukee kaikenikäisten ihmisten oppimista yhdessä tekemällä, rohkeasti outoja kyselemällä ja vertaisoppimalla.

Malli tukeutuu vahvasti sosiaalisesta kokemuksesta oppimiseen – ei sinänsä mitään uutta auringon alla. Mutta tässä mallissa oppiminen on leikinomaista: yhteisöllisesti kokeilevaa ja villiin mielikuvitukseen perustuvaa. Uusi oppiminen ammentaa innostusta online-pelikulttuurista, jossa toisilleen tuntemattomat ihmiset eri puolilla maailmaa rakentelevat pelistrategioita tiimeinä ja oppivat hyödyntämään toistensa vahvuuksia.

Pääperiaatteita

  • Ihmiset oppivat eri tavoin. Jos heille esitetään sama tieto samalla tavalla, he oppivat eri asioita oppimateriaalista. Tätä voi hyödyntää yhdessä oppimisessa vahvuutena, kun ihmiset voivat oppia toisiltaan paljon. Näin toimii mm. Co-design-ryhmä. Ryhmämme toiminnan tavoitteena on jakaa tietoa osaamisen kehittämisestä ja menetelmistä, edistää co-designin yhteiskunnallista vaikuttavuutta, törmäyttää erilaisia osaamisia, verkostoitua, oppia ja luoda uutta – ja pitää hauskaa!
  • Pelimaailman toimintamalleja kannattaa hyödyntää muutosvastaisuuden vähentämisessä. Pelistä voi rakentaa jopa strategian muutosten positiiviseen kohtaamiseen myös yritysmaailmassa.
  • Perinteinen opetusympäristö on liian hidas nykyajan oppimisvaateille. Siksi saman henkiset ihmiset rakentavat omia oppimisyhteisöjään. Hyvä esimerkki Co-design-ryhmän ohella on Reworking of Work -oppimisyhteisö, jossa pohdimme työn murrosta ja jaamme oivalluksia – tai jopa väittelemme mahdollisista kehityskuluista.
  • Olennaista on yhdistää omaa tekemistään toisten oppimaan ja hyväksyä se, että tuotosta parannellaan kehittelemällä eteenpäin yhteisöllisesti. Yhdessä tuotoksia parantelemalla näkökulmat monipuolistuvat ja syntyy oivalluksia, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi. Co-designin perusperiaatteita, siis!
  • Päästä irti, anna oppijoille valta ja vastuu. Kun oppimisyhteisö ottaa aiheen haltuun, se lähtee etsimään ratkaisua monin eri tavoin ja eri kanavista. Lopputulos on usein parempi kuin tiukasti ohjatussa opetustilanteessa – olivat oppijat sitten lapsia tai aikuisia.
  • Kun iso tietoverkosto ja henkilökohtainen motivaatio kohtaavat, syntyy isoja oivalluksia. Kanssakäyminen muiden kanssa on tässä olennaista, kun opittava aihe nivotaan elävään elämään ja arkeen.
  • Mekanistiseen, stabiiliin oppimisympäristöön astuessaan ihminen on se, joka muuttuu. Uuden oppimisen kulttuuri taas reagoi ympäristöönsä ja nousee esiin siitä kukoistaen muutoksessa, jonka ihminen saa toiminnallaan aikaan. Opettajakeskeisessä opetuksessa opetetaan maailmasta, uudessa oppimisessa opitaan toimimalla maailmassa.
  • Knowing, making, playing: nykymaailmassa olennaista on – kysyä missä tieto on eikä mitä se on; ymmärtää konteksti, jolloin tiedolla on merkitystä eikä mitä se tarkoittaa; kaikki pelit ovat pohjimmiltaan oppimisjärjestelmiä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimisesta, opettamisesta ja osaamisen kehittämisestä työelämässä.

Ja niille, jotka eivät ehdi kirjaan tarttua, ohessa on yhteenvetoni avainkohdista pdf:nä. Oppimisen iloa! New_Culture_of_Learning

 

 

Se entinen pääkaupunki

Turku on aina ollut merkittävä osa työhistoriaani. Lienee sopivaa, että blogin matkailuosio avataan entisellä pääkaupungilla, tuolla rakkaalla vihollisella. Näin stadilaisittain katsottuna, siis. Näyttää siltä, että vaikka mitä teen, kaikki tiet vievät ennemmin tai myöhemmin länsirannikolle eivätkä suinkaan Roomaan. Tyydyn kohtalooni, sillä Ruotsin vastainen rantamme on valtoimenaan ihan huikeita tyyppejä. Turku on myös kaunis ja aivan ihana – ainakin kesäisin.

Jo ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani 80-luvulla esimies tarjoili vahvan mielikuvan Turusta: ”Olen asunut Lahdessa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Turku oli vaikein paikka. Niin sisäänpäin lämpiäviä, ettei muualta tulleella ollut mitään saumaa.” Niinpä vaihdoinkin sitten vilkkaasti mainostoimisto- ja liikkeenjohtokonserniin, joka oli turkulainen. Go figure.

Niinä aikoina Turun upeimmat paikat tulivat tutuksi, erityisesti mieleen jäi tuo kuvan Turun linna. Siellä juhlimme keskiaikaisia pitoja. Opimme, että Katarina Jagellonicaa saamme kiittämän haarukasta – yes, muistan vielä jotain 80-luvulta! Jo silloin saimme lautaseksi tuon linkin takana Fazerin mainostaman kuivan ruisleivän. Tosin Fasu ei tainnut olla vielä tuolloin juhlien organisaattori.

Meni parikymmentä vuotta ennen kuin sain tehtyä kunnon historiakierroksen linnassa, mutta sekin on tullut suoritettua. Samanlainen kierros on tehty myös Hämeen linnassa ja aika monessa muussakin linnassa maailmalla. Siippa on tainnut olla aika kummissaan käsityksestäni romanttisista viikonlopuista! Majailimme tuolloin uudehkossa Caribia Spassa, jonka kylpylä jäi mieleen silloisten mittapuiden mukaan huikean hienona. Ehkä se oli sitten se romanttinen osuus.

Tein aiemmin myyntiä nykyisessä duunipaikassani ja jotenkin Turun suunta lankesi osakseni. Autoilusta kun tykkään, niin en ollut pahoillani. Turun motari on ehkä kaikkein kivoin stadista lähtevistä. Se polveilee, mutkailee, nousee ja laskee. Ei ole puuduttavaa tasaista, kuten Hämeenlinnaan vievä tie. Pysyy kuskikin hereillä.

Näinä myöhempinä aikoina Turun ravintolamaailma on ollut oikea herkkusuun aarreaitta. Tuoreimpia kokemuksia on taattua laatua tarjoava Hanko Sushi ja sen kasvislajitelma sekä ravintola Blanco, jonka lounassalaatti oli hinta-laatusuhteeltaan ihan omaa luokkaansa.

Menneiltä ajoilta muistan fine dining -ravintolan, joka oli rakennettu historiallisten rakennusten suljettuun sisäpihaan. Oli pianot ja lasikatot, portaita, hassuja nurkkia ja tunnelmaa. Paikasta tuli mieleen saksalaiset, keskiaikaiset pienet hotelli-ravintolat. Nimi on vain kadonnut historian hämäriin. Schade.

Turku on näillä näkymin suosituin matkakohteeni ainakin kesäkuun loppuun saakka. Meillä on onneksi hyvä suhde, joka tästä sen kuin lujittuu.

Mitä Pauli sanoi?

Olen seurannut tiiviisti työn murrosta jo runsaat 10 vuotta, luennoinut ja valmentanutkin aiheesta. Siksi odotin kovasti Pauli Aalto-Setälän settiä Certified Foresight Professional -koulutuksen avajaispäivissä. Tässä muutama pointti eläväisestä ja innostavasta esityksestä. Propsit Paulille!

  • Digitalisaatiota ei pääse karkuun. Mitä tahansa suunnitteletkin, sen pitää toimia mobiilissa. Amen, sanoo digimimmi vuodesta 1995.
  • Mikä ei muutu? No, se ihminen. Keskity heihin. Pelolla saa aikaan vain pakosuunnitelman. Jos kerrot brutaaleja faktoja, kerro myös, miten uhkaavaksi koetusta tilanteesta päästään pois. Ihmiset eivät kestä epävarmuutta, jolle ei tehdä mitään. Ugh.
  • Keinoälyä pitäisi kutsua ennemmin apuälyksi. Katteeton maalailu robottien valtaamasta maailmasta saisi oikeammat mittasuhteet.
  • Kannattaa opetella pärjäämään konfliktiympäristössä. Koska tekeminen on yhä yhteisöllisempää, niitä näkemyksiäkin riittää. Opettele siis neuvottelemaan ja argumentoimaan perustellusti.
  • Syö elefantti paloina. Eli kehitä pieni askel kerrallaan – leanin perusperiaatteita, muuten. Rautalangasta: älä yritä rakentaa Notre Damea laakista, vaan tiili kerrallaan.

Näistä on helppo olla samaa mieltä. Lisää ajatuksia muissa postauksissa.

 

 

Aanailuja Turust

Mää ole niimpal kauhia innoissain! Siihen se Turun murteen taitaminen päättyykin ja jo tuo sattoi mennä ihan päin honkia.

Aloitin loppuviikosta Certified Foresight Professional -opinnot Turun yliopistossa. Koulunpenkkiä kulutan ennakoinnin parissa kahdeksan kuukautta. Sinä aikana pitäisi syntyä jatkuvan ennakoinnin toimintamalli työnantajalle.

Mitä jäi mielen päälle kahden ensimmäisen lähipäivän jälkeen? Loistofiilis porukasta – juttu lähti heti lentämään, ei ollut jäätä murrettavaksi asti. Paljon monipuolista osaamista ja mielenkiintoisia tarinoita siitä, miksi olimme nyt tässä ja mistä aiheista ennakointia meinataan rakentaa. Viimeisimmän parinkymmenen vuoden opiskeluputken kokemuksella voin sanoa, että se opiskeluporukka on lopulta niitä suurimpia anteja – kokemusten vaihtaminen ja keskinäinen tsemppaaminen ja sparraaminen. Jos se homma ei suju, opinnot takkuavat helposti.

Alun haparoinnin jälkeen saatiin myös jonkinmoiset eväät perusasioista. Mitä tulevaisuuden tutkimus on ja mitä eroa on ennakoinnilla siihen nähden. Ennen kaikkea: miten hommaa tehdään analyyttisen monipuolisia työkaluja hyödyntäen, esim. Futures Platformia. Tämä ei ole mitään ennustajaeukkojen hommaa, vaan ihan tiedettä.

Jostain syystä teimme myös Myers-Briggsin testin. Kuten useimmiten, tälläkin kertaa oma koodini on ENTJ. Miten tämä liittyy ennakointiin, jäi hieman arvoitukseksi. Ehkä se viisauden siemen oli tässä luonnehdinnassa näin ennakoinnin kannalta: ”Kaikkien asianlaitojen harkitseminen ennen päätöksentekoa”.

Pisteet kotiin ekoista päivistä vei kyllä suvereenisti Pauli Aalto-Setälä. Musta tuli fani kertaheitolla. Yliopistossa pedagogisilla taidoilla (innostaminen, yhdessä oppiminen) ei näytä olevan kauheasti painoarvoa. Joten eihän muista ollut media-ammattilaiselle lainkaan vastusta. Pauli osasi asiansa: inspiroivasti, elävän elämän tarinoilla ja omilla kokemuksilla – erityisesti mokasumalla – höystettynä. Hän ei ottanut itseään eikä tekemisiään liian vakavasti. Osasi kertoa hauskasti ja tunnelmaa latistamatta hyvinkin isoista vastoinkäymisistä Allerin digitalisoitumisen matkalla. On muuten tosi iso juttu, että esiintyjä osoittaa ilmein, elein ja äänenpainoin olevansa itse innostunut aiheestaan!

Ja Turkuun asti piti tulla ennen kuin pääsin nauttimaan Woltin ruokatoimituksista. Ruojat kun eivät toimita Koillis-Helsinkiin asti. Paikallinen opiskelijakollega oli sitä mieltä, että valitsin ihan oikein, kun tilasin annokseni Hanko Sushista. On kuulemma kaupungin paras japanilainen. Komppaan, vahva suositus!

Tutkimusmatka alkaa!

Tai siis matka on kyllä alkanut jo aikaa sitten, mutta blogi on ihka uusi. Tykkään pähkäillä ja ihmetellä maailman menoa sekä itsekseni että muiden kanssa. Viimeiset parikymmentä vuotta on tullut harrastettua kaiken maailman ilmiöiden pohtimista erinäisten opiskeluporukoiden kanssa, juuri nyt vastikään Turussa aloitetun ennakoinnin opiskelun tiimoilta. Nuo opinnot tämän blogin aloittamiseen innostivatkin.

Jos hiukka pidempään vilkaisee olan yli, niin tämä matka taisi alkaa jo natiaisena Lauttasaaren merimiesammiksella, jossa faija oli opettajana. Seitsemän meren seilaaja tartutti jälkikasvuunsa aimo annoksen tiedonhalua – lukutoukkahan siitä kehkeytyi. Sain myös pahan matkakärpäsen pureman merikarhulta lahjaksi. Onneksi riittää maailmaa tutkittavaksi. Ja ehkä myös avaruutta!

Ihmisenä olen ennemmin sekä-että kuin joko-tai. Asennetta kuvannee se, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Matka saattaa polveilla, koska taipaleen varrelta löytyy kaikenlaista jännää ja mielenkiintoista. Ja kun mennään, niin mennään mieluummin hyvällä tuulella, mutrusuita on tässä maailmassa ihan riittämiin.

Tästä se lähtee, hyppää rohkeasti seikkailuun mukaan!